”Laskutaidot piti ensin osoittaa käsipelillä”

Heinäkuussa eläkkeelle jäävä Arja Lindfelt-Koivumäki on tehnyt Osuuskaupan palveluksessa historiallisen pitkän, kohta 50 vuotta jatkuneen työuran. Arja oli vasta 15-vuotias aloittaessaan työt Alahärmän Osuuskaupassa heinäkuussa 1969.

Nuoren tytön koulutie oli juuri päättynyt ja rippikoulu vielä edessäpäin, kun Pirin myymälässä tarvittiin kesäapulaista.

– Myymälä oli sekatavarakauppa, jossa oli kaupan kaikenlaista maatalouteen liittyvää tuotetta maaleista kankaisiin ja taloustavaroista polttoaineisiin. Myymälänhoitaja oli kysynyt ruokapuolella työskennelleeltä äidiltäni, että kiinnostaisiko Arjaa tulla töihin. 

Tietenkin häntä kiinnosti. Ensimmäisenä työpäivänä Arjan oli pestävä myymälänhoitajan rappuset hiekalla ja vedellä. Kassakoneeseen oli lupa koskea vasta, kun laskutaidot oli ensin osoitettu käsipelillä.

– Laskin tiskipaperiliuskoihin asiakkaiden ostoksia. Myymälänhoitaja sitten tarkisti laskut iltasella.

Työnsä ohessa Arja ryhtyi käymään iltapäivärippikoulua ja sai luottotehtävän: hänen oli vietävä aina edellisen päivän myynnistä kertynyt kassa Kansallis-Osakepankkiin.

Ikimuistoiset avajaiset

Yksi Arjan uran kohokohdista oli muutto Pirin myymälästä Härmän Tavarataloon, jonka avajaisia vietettiin joulun alla vuonna 1970. Avajaispäivänä yleisöä viihdytti kuuluisa kapellimestari-pianisti George de Godzinsky.

– Saimme lainaksi flyygelin, jolla hän soitti. Isot, jouluiset kultapallot somistivat myymälää. Siinä oli sen ajan glamouria, ja kaikki tuntui niin suurelta.

Arjasta tuli myöhemmin tekstiili- ja pukeutumispuolen osastonhoitaja. Hän teki kauden sisäänostot ja sai päättää, millaisissa tuulipuvuissa härmäläiset kulkevat.

– Vielä tänäkin päivänä joillakin miehillä on niitä meillä myytyjä tuulipukuja ja Black Horsen neulepaitoja, hän hymyilee ja muistelee kaiholla pitkää ajanjaksoa tekstiili- ja pukeutumisosastolla.

– Se on ollut työssäni parasta aikaa. Toimenkuvaani kuuluivat myös näyteikkunoiden somistus ja tekstaukset: kävin tekstauskurssin ja tein koko talon kaikki tekstaukset.

1980-luvun alkupuolella ruokaosasto laajeni, ja samalla Alkolle tehtiin tilat kaupan alakertaan.

– Alkon tulo Alahärmään oli merkittävä tapahtuma myös kaupankäynnille, Arja muistaa.

Tavaratalon nimi vaihtui Sokos-Halliksi ja edelleen S-marketiksi ja S-market Häjyntuvaksi.

Uusiin tiloihin

Kun Alahärmän Osuuskauppa sulautui Etelä-Pohjanmaan Osuuskauppaan ja tilan tarve muuttui, Alahärmään päätettiin rakentaa uusi liikekeskus. Härmän Ässä avattiin vuonna 2010.

– Liikekeskuksen rakentaminen oli iso kädenojennus meille alahärmäläisille. Sillä varmistettiin, että palvelut pysyvät ja tarjonta kasvaa. Olen onnellinen, että olen saanut olla osa tätä menestystarinaa.

Kassatyöskentelyn lisäksi Arja on toiminut S-Pankin asiakasomistajaneuvojana.

Äiti opetti säästämään

Mieleen ovat jääneet oman äidin talousopit.

– Palkkaa en nähnyt moneen vuoteen, sillä asuin kotona ja äiti kasvatti minut säästämään. Ensin oli tienattava rahat ompelukoneeseen, sen jälkeen sähköhellaan, sitten jääkaappiin ja lopuksi vielä mankeliin.

– Jos halusi mennä tansseihin, piti pyytää isältä viittä markkaa, sillä itsellä ei ollut rahaa. Se oli kova paikka, nauraa Arja, joka ei silti muistele aikaa pahalla.

– Myös tämän päivän nuorille olisi varhaisessa vaiheessa hyvä opettaa rahankäyttöä.

Naimisiin hän meni vuonna 1973, minkä jälkeen alkoi oman talon rakentaminen, ja palkoilla hankitut kodinkoneet löysivät paikkansa. Tyttäret syntyivät 1974 ja 1979.

Työ osuuskaupassa on periytynyt Arjan suvussa aina äidiltä tyttärelle. Myös omat tyttäret ottivat aikoinaan ensiaskeleensa työelämään tutussa ässässä. Nuorempi tytär Anne jäi ryhmän palvelukseen ja toimii nyt Oulun Arinassa kiinteistöalan asiantuntijana.

Oppia ikä kaikki

Arjaa ei ole koskaan harmittanut se, ettei hän käynyt enempää kouluja.

– Tämä on ollut yhtä koulua, sillä uutta oppia on tullut koko ajan. Koskaan ei myöskään ole puhuttu, että työ loppuisi. Se on vaan automaattisesti jatkunut.

Ihmistuntemus ja pelisilmä ovat kehittyneet iän ja kokemuksen myötä. Arjan mukaan molempia on tarvittu.

– Asiakaskohtaamiset ovat niin erilaisia. Tärkeintä tässä työssä on hyvä palvelu: asiakasta tervehditään kohdatessa ja kassajonossa, ja palvelemisen jälkeen vielä huomioidaan niin, että hän tuntee olevansa tervetullut huomennakin. Että jäisi hyvä mieli molemmin puolin.

Omia ideoitakin on työssä voinut toteuttaa. Arjan neuvokkuuden ansiosta härmäläiset ovat saaneet nauttia marketin poikkeuksellisen hyvästä kukkavalikoimasta jo pitkään. Kukat ja viherkasvit tulivat myyntiin, kun paikallinen puutarha lopetti toimintansa.

– Aloimme silloisen marketpäällikön kanssa miettiä, että mikä neuvoksi. Emme halunneet jättää paikkakuntalaisia pulaan.

Ikävä tulee

Arjan viimeinen työpäivä on 31. heinäkuuta. Eläkkeelle hän olisi voinut jäädä jo aiemminkin, mutta mielessä siinsi 50 vuoden virstanpylväs.

– Kyllä vähän hirvittää, että tässäkö tämä nyt oli, eletty elämä, ja miten sitä osaa olla eläkeläisenä. On ollut niin mukavaa lähteä töihin. Mutta ehkä se elämä alkaa vasta nyt ja päivät täyttyvät uusilla asioilla. Nyt voi lähteä asuntoautolla reissuun koska vaan, innostuu käsitöitä ja puutarhanhoitoa harrastava ilopilleri.

– Onneksi on kesä vastassa, eikä syksy tai talvi. Silloin voisi olla rankempaa. Eniten jään kaipaamaan näitä ihania työkavereita.